Edunvalvontavaltuutus

Mikä on edunvalvontavaltuutus?

Edunvalvontavaltuutus on toiselle henkilölle etukäteen annettu valtuutus hoitaa taloudellisia tai henkilökohtaisia asioita siltä varalta, ettei henkilö itse myöhemmin kykene.

Se on ehdollinen valtuutus.

Jos henkilön kyky hoitaa itse omat asiansa säilyy elämän loppuun saakka, edunvalvontavaltuutusta ei koskaan oteta käyttöön.

Henkilö voi kuitenkin esimerkiksi pitkälle etenevän sairauden, yllättävän onnettomuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi tulla itse kykenemättömäksi hoitamaan asioitaan.

Tällöin vaihtoehdoiksi jäävät asioiden hoitaminen etukäteen tehdyn edunvalvontavaltuutuksen tai lakisääteisen edunvalvonnan nojalla.

Toisin kuin usein luullaan, puolisolla tai jälkeläisellä ei ole automaattisesti valtuuksia hoitaa läheisensä asioita. Tämä edellyttää etukäteen laadittua edunvalvontavaltuutusta tai edunvalvojaksi hakeutumista.

Lainsäätäjä ja digi- ja väestötietovirasto suosittelevat jokaista hankkimaan itselleen edunvalvontavaltuutuksen. Taustalla on huoli lakisääteisen edunvalvontajärjestelmän riittämättömyydestä.

Miksi edunvalvontavaltuutus on edunvalvontaa parempi vaihtoehto?

Edunvalvontavaltuutuksessa valtuuttaja voi itse valita kenet valtuuttaa hoitamaan asiansa. Tyypillisesti edunvalvontavaltuutetuksi nimetään lähipiiristä valtuuttajan luottama henkilö.

Määrättäessä edunvalvojaa holhoustoimilain mukaan taas edunvalvojasta päättää tuomioistuin tai viranomainen. Kysymykseen voi tulla läheisen nimittäminen edunvalvojaksi tai tehtäviä työnsä puolesta hoitavan yleisen edunvalvojan nimittäminen.

Jos läheisen nimittäminen edunvalvojaksi onnistuu, tämä tietää hänelle byrokraattisempaa ja joustamattomampaa tehtävää kuin edunvalvontavaltuutettuna toimiminen.

Yleinen edunvalvonta on edunvalvontavaltuutukseen nähden kankeaa eikä siinä voida antaa henkilön tahdolle samanlaista merkitystä.

Henkilön ollessa edunvalvonnassa tiettyihin merkittäviin toimiin tarvitaan aina digi- ja väestötietoviraston lupa, kun taas eräät toimet käyvät yksiselitteisesti mahdottomiksi. Esimerkiksi päämiehen omaisuuden lahjoittamiseen edunvalvoja ei voi koskaan saada lupaa.

Edunvalvontavaltakirjalla voidaan tehdä valtuutetun tehtävän hoitaminen huomattavasti sujuvammaksi kuin edunvalvojalla.

Valtakirjalla voidaan määritellä etukäteen ne toimet, joihin valtuutettu voi, tai joihin hänen pitää ryhtyä ja voidaan määrätä, ettei näihin toimiin tarvita lupia digi- ja väestötietovirastolta.

Valtakirjan laatimisessa on laajat räätälöintimahdollisuudet. Edunvalvontavaltuutuksessa voidaan esimerkiksi:

mahdollistaa valtuuttajan asunnon tai kiinteistön myyminen ja asettaa kriteerit mahdollisen hoitopaikan valinnalle sen varalta, ettei kotona asuminen enää ole mahdollista;
määrätä ennakkoperinnön antamisesta tai omaisuuden lahjoittamisesta;
määrätä valtuuttajan varojen käytöstä matkailuun, sukulaisuussuhteiden vaalimiseen, harrastuksiin, tai kulttuuritapahtumiin, mihin vain, mikä on valtuuttajalle itselleen tärkeää.

Edunvalvontavaltuutetun on pidettävä kirjaa valtuuttajan puolesta tehdyistä toimista ja säilytettävä tositteet.

Kirjanpidon perusteella on pystyttävä tekemään digi- ja väestövirastolle tarvittaessa selvitys siitä mihin varoja on käytetty.

Koska edunvalvontavaltuutuksen perustana on valtuuttajan oma tahto ja luottamus valtuutettua kohtaan, valtuutetulla ei kuitenkaan ole säännöllistä tilintekovelvollisuutta, ellei valtuutuksessa ole toisin määrätty.

Digi- ja väestövirasto voi pyytää edunvalvontavaltuutetulta selvitystä esim. väärinkäytösepäilyjen vuoksi.

Lähtökohtana on kuitenkin valtuutetun toiminnan joustavuus ja vähäinen valvonta, ellei siihen erityistä aihetta ilmene.

Edunvalvoja taas ei voi välttää paperisotaa vastaavalla tavalla.

Edunvalvojalla on päämiehen asioista vuosittainen tilintekovelvollisuus ja edunvalvoja joutuu niin ikään jatkuvasti asioimaan valvontaviranomaisen kanssa hankkiakseen lupia erilaisille päämiehen puolesta tekemilleen toimille.

Edunvalvojan toiminta on myös edunvalvontavaltuutetun toimintaa hitaampaa ja kalliimpaa.

Erilaisiin päämiehen kannalta ehkä kiireellisiinkin toimiin voi aiheutua lupaprosesseista kuukausien viive, kun taas edunvalvontavaltuutettu voi toimia nopeasti ilman lupakontrollia.

Edunvalvonnassa asioiden hoitamiseen voi liittyä myös lisäkuluja tuovia käsittelymaksuja.

Henkilön itsensä eläessä edunvalvontavaltuutus voi olla paljon testamenttia merkittävämpi asiakirja.

Edunvalvontavaltuutus tulee voimaan vain siinä tapauksessa, jos valtuuttajan toimintakyky heikkenee.

Parhaassa tapauksessa edunvalvontavaltuutus ei ikinä aktivoidu.

Kyseessä on usein varasuunnitelma. Ideaalitilanteessa valtuuttaja hoitaa itse asiansa elämänsä loppuun asti.

Tervettä valtuuttajaa koskeva edunvalvontavaltuutusta ei voida saattaa voimaan.

Hyvin laadittu edunvalvontavaltuutus mahdollistaa sen, että valtuuttajan tahto voi myöhemmin toteutua siinäkin tapauksessa, että henkilö tulee kyvyttömäksi itse hoitamaan taloudellisia ja henkilökohtaisia asioitaan.